Joku pyysi tarkentamaan tuota kuvailuani jonka kopioin ylle. Olen siis ensin opiskellut lähihoitajaksi ja koulutusohjelmanani oli mielenterveys- ja päihdetyö, sen jälkeen menin suoraan opiskelemaan AMK:iin sairaanhoitajaksi, erikoistuin psykiatriselle puolelle. Olen sen lisäksi ollut kouluttautumassa useissa eri mielenterveys- ja päihdetyön luennoilla, kursseilla, täydennyskoulutuksilla yms. Yksi vanhoista työpaikoistani tarjosi minulle ihan mielettömät kouluttautumismahdollisuudet ja hyödynsinkin niitä mahdollisuuksia aina kun kykenin. Kun laitoin blogin pystyyn, oli mieheni sairaslomalla polvileikkauksen jälkeen, meillä on myös yksi yhteinen lapsi joka on- sanotaan nyt vaikka että taaperoikäinen. Niistä tulee siis miehen hoitaja ja lastenhoitaja. Kun menin töihin olin hoitaja, kun tulin kotiin olin taas hoitaja. Sen lisäksi olen ihan lähihoitajan opinnoistani asti ollut erään mielenterveyskuntoutujan "Henk.koht hoitaja" tai lieneekö oikea termi vapaa-ajan avustaja. Hänen kanssaan näen kerran kaksi viikossa, hoidan hänen kanssaan asioita ja teemme yhdessä kaikenlaista kivaa, kuten käymme leffassa tai ostoksilla. Siitä tulee siis henkilökohtainen hoitaja, sillä nimellä hän minua aina kutsuu :D Siinä siis pientä tarkennusta mistä nämä nimikkeet oikein ovat lähtöisin.
Jouluvuorojen jälkeen vähän sellainen olo, että olisi kuume nousemassa. Kunnon työntekijä sairastaa vapaalla eikö niin? Huomenna alkaisi kolmen vapaan putki, mutta taidan viettää sen sängyn pohjalla. Toivotaan nyt että en. Voisin sanoa, etten ole koskaan ollut kahden työvuoron jälkeen näin poikki. En fyysisesti- vaan henkisesti. Kaksi päivää on rasittanut minua yhtä paljon kuin tavallisesti yksi työviikko. Olo on kaikinpuolin voimaton ja voi tätä huojentumisen määrää kun huomenna ei tarvitse laittaa kelloa soimaan. Oikeastaan viimeiset pari viikkoa on ollut ihan voimaton olo. Välillä se ilmenee fyysisenä kipuna, toisinaan sitä vain huomaa, ettei olekkaan osannut jättää työasioita töihin niinkuin pitäisi. Töissä on tapahtunut paljon ja olen vatvonut niitä asioita mielessäni myös kotona ollessani. Töissä sen sijaan ajatus karkailee, on väsynyt ja huono olla. Mutta nyt; nyt on todella huono olla. Miten voi samaan aikaan olla huojentunut ja rasittunut? Kuka tietää. Toivottavasti seuraavat päivät ovat rauhallisia. Saa olla vaan kotona.
Ja kuten arvata saattaa, olen tänä vuonna uudenvuoden töissä. Se se vasta on raskasta. Toisinaan nämä kaikki juhlapyhät saavat minut vihaamaan kalenterijuoppoutta. Kun on pakko juoda koska on uusivuosi, vappu, pääsiäinen, juhannus, joulu, syntymäpäivä, nimipäivä, PERJANTAI, LAUANTAI... Ja koska kalenterijuoppous on Suomessa niin päähän pinttynyt juttu, että meilläkin potilaat ovat jo alkaneet kuljettaa piilopulloja huoneisiinsa, jotta voi vuoden 2013 kunniaksi riipaista perseet! Niin ja vielä parempiin oloihin pääsee kun ottaa ensin iltalääkkeet, vähän rauhoittavaa, nukahtamislääkettä ja kolmiolääkkeitä kipuun, niin ja tietysti sen jälkeen kirkasta viinaa. Sitä oksennuksen määrää. Mutta mitä minä sitä nyt jo stressaamaan? Voisi näin TIISTAIN kunniaksi itsekin ottaa lasin viiniä; lasin tai kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti