Potilaana hoitaja, hoitajana potilaana

Tämä teksti kirjoitetaan nyt kahdesta näkökulmasta, millaista on hoitaa toista hoitajaa, ja millaista on olla hoitajana potilaana- omasta mielestäni...

Toisen hoitajan hoitaminen. On muuten pirun haastavaa hommaa. Ei ehkä silloin, jos hoidettava hoitaja on saman ikäinen kuin minä itse, mutta jos tämä on vanhempi ja sitä myötä myös kokeneempi on haastetta jo kerrakseen.
Joskus mietimme työkavereiden kesken, että millaiset "asiakastyypit" ärsyttävät kutakin eniten. Asiaa pyöriteltiin ja mietittiin paljon, ja yksi yhteinen ärsyke oli toiset hoitajat. Jokaisella meistä oli kertoa joku esimerkki tilanne siitä, miten tuskastuttavaa hoitajan hoitaminen on voinut olla. Esimerkki menneisyydestäni, kun olin nuorempana kotihoidossa töissä. Siellä oli asiakkaana eräs vanhempi rouva joka oli entinen hoitaja. Hän valvoi hyvin tarkkaan miten hänen hoitajansa asiat tekivät, ja varsinkin hygienia oli tarkkaa. Ei siinä mitään vikaa sinänsä, jos hoiti hommat oikein niin kaikki oli hyvin, mutta tuskaista se oli kun toinen seuraa jokaista liikettä silmiä räpäyttämättä. Noh, hänen kanssaan oli kuitenkin vaikeuksia, sillä hän oli hyvin tarkka nimenomaan siitä, että asiat tehtiin kuten hän oli nuoruudessaan tehnyt ja kuten hänelle oli vuonna käpy opetettu. Mitään apuvälineitä hänen siirtämisessään ei saanut käyttää, haavahoidossa oli hyvin tarkkaa miten ne sidokset "kuului" laittaa, silmätippojakaan ei saanut laittaa kuten ne oikeasti tänä päivänä kuuluu. Joskus yritin hänelle sanoa, että hoitomuodot ovat kehittyneet ja muuttuneet sitten sen päivän kun hän on hoitajana ollut, mutta eihän siitä mitään apua ollut; lensin ulos naisen asunnosta samalla sekunnilla kun yritin väittää vastaan. Eli väkisinkin tuli hoitovirheitä vaikka keskittyminen hänen luonaan oli kympissä- sillä hän halusi, että asiat tehdään perinteisesti = ihan päin helvettiä.
Kirjoitin jokunen aika sitten siitä, mitä kaikkea en vain osaa, tämän hoitajan hoitamisen voisi lisätä listan ykköseksi. On vaikeaa hoitaa ihmistä joka tietää asiasta luultavimmin enemmän kuin minä itse, ja jotenkin silloin tuntuu, että unohtaa kaikki perusasiatkin. "No mites tämä verenpainemittari nyt menikään päälle"... Muistan joskus kun minun piti auttaa eräs potilas pyörätuoliin, olin tuolloin harjoittelussa terveyskeskuksessa, ja sain tapella pyörätuolin jalkapaikkojen kanssa varmaan 10 minuuttia ja ihmettelin miksi potilas vain hihitteli vieressä. Tovin minua katseltuaan tämä paljasti olevansa hoitaja, näpsäytti pyörätuolin jalat paikoilleen ja hyppäsi kyytiin. Ja voi sitä häpeän määrää. Olin vielä muina miehinä selitellyt miten "Joskus nämä pyörätuolit ovat tällaisia... Kylläpäs nyt onkin jumissa" vaikka oikeasti minulla ei ollut harmainta aavistustakaan miten ne jalkatuet sai paikoilleen, ja tämä hoitaja oli varmasti huomannut sen. Muistan miten poskeni leimahtivat punaiseksi ja pysyivät kirkkaan tomaatin värisinä koko loppu päivän. Tuskaista. Ja onhan näitä tilanteita muitakin, varsinkin kun olin juuri valmistunut lähihoitajaksi enkä oikeasti tiennyt asioista oikein mitään, oli pelkkää tuskaa koittaa hoitaa muita hoitajia, esim. sairaaloissa.

Entäs sitten millaista on olla itse potilaana? Hauskaahan tässä on se, että tiedän itsekin olevani muille hoitajille ärsyttävä asiakas, vaikka yritän kyllä olla ihan neutraali ja esittää tyhmää. Tiedän miten tuskaista se on kun potilas tietää enemmän kuin itse ja vielä näyttää sen.
Olin sairaassa muutamia viikkoja sitten, ja oikeastaan siitä tämän kirjoituksen idea lähti. En voinut olla huomaamatta lukuisia hoitovirheitä, mutta en kehdannut valittaakkaan, minulle oltiin kuitenkin niin ystävällisiä. Mutta mainitakseni muutaman; minulta otettiin verikoe ja suoni karkasi, ei siinä mitään, mutta verta oli lakanat täynnä. Minua pyydettiin siirtymään hetkeksi käytävään kun he vaihtaisivat lakanat ja niin teinkin. Kun tulin takaisin huomasin, ettei lakanoita oltu vaihdettu- ne oli vain käännetty niin, etten näkisi veriläikkää. Tämä on oikeasti sairaalassa todella iso virhe! Eritetahraiset lakanat tulisivat vaihtaa välittömästi. Sen lisäksi minulta mitattiin verenpaine kolme kertaa väärin :D Yleisesti ottaen verenpaine mitataan vasemmasta kädestä, ensin istuen ja sitten seisten ja lasketaan näiden kahden arvon keskiarvo. Tai sitten se mitataan kolme kertaa, esim. istuen, seisten ja maaten ja oikea arvo on näiden kolmen keskiarvo. Tai sitten se mitataan kaksi tai kolme kertaa ihan vain istuen. Noh, ensimmäisellä kerralla minulta tuli mittaamaan verenpainetta opiskelija joka mittasi sen oikeasta kädestä.. Kerran. Tovin päästä tuli pahoitellen toinen hoitaja joka sanoi mittaavansa sen nyt kunnolla kun opiskelija ei osannut. Hän mittasi sen vasemmasta kädestä, mutta ei ottanut huomioon, että  olin juuri polttanut tupakan ja käynyt kahvilla. Kun sitten itse sanoin asian, vastasi minua hoitanut hoitaja, että joku kolmas tulee mittaamaan sen myöhemmin tänään. Illemmalla sitten tulikin kolmas hoitaja joka mittasi verenpaineeni kerran istuen ja kerran seisten, mutta kun seisten oli mitattu hän sanoi unohtaneensa ottaa istuma-arvon ylös. Eli taas homma alusta. Kyllä se niin vaikeaa oli... Sen lisäksi minulle unohdettiin antaa antibiootti kaksi kertaa. Olin itse nukkunut näiden antibiootinotto aikojen yli, ja ilmeisesti taas joku opiskelija ei ollut kehdannut herättää minua ja homma oli sitten unohtunut. Näin minulle siis kerrottiin. Toki tiedän itsekin miten helppoa kaikki on sysätä opiskelijoiden niskaan kun itse ei muista. Eikä opiskelijoilla pitäisi olla mitään lääkkeidenanto vastuuta muutenkaan!
Kyllä sitä sairaalassa ollessa huomasi miten itsekin tarkkaili hoitajien toimintaa ja teki mieli koko ajan kertoa, että miten joku asia kannattaisi tehdä. Toki en sanonut, luotan minä kuitenkin kanssasisariini jonkun verran. On se tavallaan kivaa kun tietää vähän, että mitä kaikkea hoitajilta oikeasti voi sairaalassakin pyytää ja mitä kaikkea heillä on velvollisuus tehdä; saa siis olla kunnolla passattavana. Tv:tä en katsonut ollenkaan, ihan tarpeeksi viihdyttävää oli kun sai katsoa muiden paiskivan töitä ja itse sai vain olla. Välillä näinkin päin.

Kun nyt on uudesta vuodesta toivuttu on aika aloittaa vuosi 2013 joka tulee olemaan ainakin minulle aivan erityinen... Hyviä uutisia tulossa ;)