Työkokemukseni pohjautuu lähinnä sosiaali-ja terveysalojen piiriin. mutta olen kuitenkin ollut töissä myös kahvilassa ja kauppojen kassoilla. Kaikissa työyhteisöissä joissa olen ollut harjoittelijana tai työntekijöinä on ollut sama ilmiö; syyttelevä sormi. Vuosien mittaan olen Todella kypsynyt siihen. Todella.
Viimeiset pari päivää nykyisellä työpaikallani on ollut kauhea sota. Sanotaan vaikka, että kyseessä on tapahtuma jolle kukaan ei voinut mitään ja joka on tapahtunut jo aikaa sitten. Pari päivää sitten joku oivalsi ääneen, että hetkinen, mehän emme koskaan saaneet tietää kenen VIKA se oli, että näin tapahtui. Ja nyt sitten ollaan pari päivää soudettu asian kanssa suuntaan jos toiseen, vaikka kaikki ovat (ainakin toivottavasti) jo alusta asti tienneet, ettei ketään syyllistä ole. Ehkä enemmänkin nyt tapellaan siitä, että kenen syy se oli eniten, tai kuka oli lähimpänä syyllistä. Itse en onneksi liity asiaan millään tapaa, ja koska oma mielipiteeni on alusta asti ollut se, että en lähde mukaan koko juttuun, ei minua ole siihen myöskään (ainakaan vielä) liitetty. Mutta kyllä se vierestä katsominenkin rasittaa. Kun etsitään sitä, että kuka voisi mahdollisesti ehkä jopa melkein suunnilleen olla SYYPÄÄ ja sitten asetutaan kuppikuntiin, että kuka on kenenkin puolella ja ketä on mitäkin mieltä. Niin ja sen jälkeen sitten haukutaan toisia siitä kenen puolella he ovat. Aikuiset ihmiset!
Tämä ilmiö, jossa syyllistä etsitään jokaisesta tilanteesta, korostuu mielestäni varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Vaikka tällaiselle yltiöfeministille tekeekin pahaa myöntää, niin bitches are bitches. Ja kun kymmenen narttua laitetaan tekemisiin toistensa kanssa lähes päivittäin, ja he joutuvat keskenään ratkomaan ongelmia, niin mitä voi olettaa? Niimpä niin.
Mutta minkä takia syyllisiä pitää löytää joka tilanteesta? Kun vahinko on jo tapahtunut niin mitä helvetin väliä sillä on, kuka teki väärin ja miten. Ja okei, jos se jonkun oloa helpottaa, että syyllinen löydetään, niin täytyykö kaikkea sitä buustata vielä selän takana puhumisella, haukkumisella, riitelemisellä ja puolien valitsemisella. Tämä on asia jota en oikeasti vain ymmärrä. Tai itse asiassa ymmärrän- lapsien ja nuorten kohdalla. Kouluissa ja päiväkodeissa. Mutta en työpaikoilla, aikuisten ihmisten keskuudessa.
Elikkä siis, tilanne on edennyt siihen, että syyllinen on löydetty ja puolet on valittu. Tähän meni meillä siis muutama päivä. Tänään sitten oli se hetki kun kaikki välttelivät toisiaan, pysyivät omissa turvallisissa kuppikunnissaan joissa voivat vapaasti olla samaa mieltä siitä, että juuri Neiti.X on syypää tilanteeseen sekä vittuilivat hiljaa. Hiljaa vittuilu? Se on sitä kun kaikki tietävät, että kyseessä on vittuilua, mutta kukaan ei sano sitä ääneen. Kyseenalaistamista, ääneen pohtimista jnejne. En malta odottaa mitä huominen tuo tullessaan! Josko vaikka oltaisiin päästy asian yli? Vai kuinka monta vaihetta tässä vielä tulee? Etsitäänkö nyt vielä sitä, että kuka on vähiten syyllinen? Suorastaan arjen sankari siis! En viitsi tätä tämän hetkistä riidanaihettamme ottaa tähän käsittelyyn, sillä se on niin "erikoinen", että työkaverini tunnistaisivat itsensä ja toisensa siitä varmasti (Siitähän soppa syntyisi kun alettaisiin syyttelemään toisiaan tämän blogin pitämisestä hih), mutta otan esimerkikkinä erään vanhalla työpaikallani sattuneen tilanteen;
Oli käynyt niin, että eräälle potilaalle oli syntynyt selkään painehaava. Painehaavahan syntyy lähinnä vuodepotilaille, yleensä huonon asentohoidon ja hygienian vuoksi, ja ne pistetään yleensäkin hoitajien piikkiin. Noh, kyseinen potilas oli kuitenkin melko hyväkuntoinen joten painehaavan syntyä ruvettiin oikein urakalla selvittämään. Myös se sotki soppaa entisestään, että haava oli levinnyt aika suurelle alueelle ilman, että kukaan oli sitä huomannut. Entinen työpaikkani sekosi asiasta täysin ja järkevän asian selvittämisen sijaan homma ampui yli ja pahasti. Alettiin etsiä vanhoja suihkutus-listoja, jotta selviäisi ketkä olivat kyseistä potilasta suihkuttaneet ja heidän taitojaan hoitajina aleettiin kyseenalaistamaan, sillä "Olisihan hoitajan kuulunut tarkkailla potilaan koko kehoa suihkutuksen yhteydessä", no joo tottahan se on. Omaisille asiaa suurenneltiin tiettyjen henkilöiden toimesta ja alettiin "ääneen pohtimaan" sitä, ketkä hoitavat asentohoidon parhaiten. Ihan naurettavaa! Kyseessä oli kuitenkin asia johon ei ollut yhtä syyllistä, siinä oli monella hoitajalla tapahtunut laiminlyöntejä ja ennemmin siitä oltaisiin voitu syyttää kiirettä ja stressiä, sekä katsoa peiliin, kuin etsiä yhtä syyllistä. Asia ei tietenkään koskaan "selvinnyt" mutta tappelu laimensi työilmapiiriä huomattavasti.
Eräs fiksu työnohjaaja joskus sanoi, että syyttävä sormi-ilmiö on usein liitännäinen siihen, että halutaan laittaa työntekijöitä paremmuusjärjestykseen. Itse ajattelen, että syyttävä sormi-ilmiö on ainakin hoitoalalla Hyvin yleinen, ja ehkä siksi, että hoitajien "taitotasoa" on vaikea mitata. Ei ole mitään suoritusmittareita joilla selviäisi kuka on paras hoitaja, joten paremmuusjärjestystä luodaan käytännön-, sekä ongelman ratkaisu-tilanteissa.
Huomisesta tulee uuvuttava siis menen nukkumaan->
-Nn
torstai 22. marraskuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Omaisten vierailupäivä, hoitajien vitutusviikko
Olipas mukava yllätys tulla viikonlopun jälkeen katsomaan blogin tilannetta kun kävijämäärä oli kuusinkertaistunut aikaisempaan :D Ymmärrettävää toki kun aihe oli mikä oli ja blogi muutenkin vasta niin "aluillaan". Silti. Hymyilyttää! Kiitos tietysti niillekkin jotka kommentoivat, joku ehti tuossa päihdehoitajien työtä kiitelläkkin, mutta ennen kaikkea kaikenlainen kannanotto on mielenkiintoista luettavaa :)
Eräs ystävänikin oli vaivautunut lukemaan perjantaina kirjoittamani tekstin ja kertoi huolestuneena, että oli nyt saanut sellaisen käsityksen, että olen joku kannabiksen puolesta puhuja... Jos joku muukin nyt sai tällaisen kuvan niin sehän ei ollut kirjoitukseni idea- mielestäni olin kyllä aika selkeä tässä.
Sitten aiheeseen joka tänä viikonloppuna pisti päätänsä esiin työpaikallani. Omaisten vierailupäivä. Tällä hetkellä olen siis töissä mielenterveysongelmaisten hoitokodissa ja omaisten päivä on ainakin meillä aina sellainen jännityksen paikka ja mieluiten olen silloin vapaalla. Miksi? Koska ne ovat äärettömän vittumaisia päiviä. Ainahan omaisia on vierailemassa, mutta se on päivä jolloin aika pitkälti kaikkien asukkaiden omaiset tulevat paikalle samaan aikaan. Pomon mielestä se on loistava tilaisuus näyttää omaisille miten virikkeellinen, aktiivinen ja voimaa antava hoitopaikka heidän läheisellään on ja tottakai hommaan kuuluu päivä-kahvit ja -kakku. Omaisten mielestä on huippukivaa tulla paikalle ja nähdä miten hyvin heidän oma mielenterveyskuntoutujansa tulee toimeen muiden kanssa ja tietenkin keskustella muiden omaisten kanssa. Joulun lähestyessä omaiset voivat ihastella miten hienoja joulukoristeita olemme jo asukkaiden kanssa yhdessä tehneet ja miten tunnelmallinen hoitokoti onkaan... Ja minkä vaivan me hoitajat näemme? Viikkoja ennen alkaa karsea rumba. Paikat pitää pitää extrasuperhyperpuhtaana, asukkaiden kanssa pitää useasti päivässä askarrella ja näpertää milloin tonttuja ja milloin jouluisia pöytäliinoja niin ja tottakai pitää ruveta tekemään itse niitä Oikeita koristeita joita sitten laitetaan esille. Asukkailta viedään voimat pois kaikenlaisella hömpötyksellä ja lumikävelyillä joista sitten otetaan varmasti kuvia jotta on todistusaineistoa että HEI ME LIIKUTAAN! Kumma kun keneltäkään ei ole paino pudonnut. Ja sitten omaiset vihdoin tulevat paikalle, kaikki ovat hymy perseessä esittelemässä paikkoja ja koristeluita ja kahvinkeitin on päällä aamusta iltaan. Sitten se on ohi. Ja arki alkaa.
Miksi omaisten vierailuja varten tällainen show? Ainakin omalla työpaikallani tämä liittyy puhtaasti siihen, että omaisilla on ihan järkyttävät kuvitelmat siitä millaista on mielenterveysongelmaisen arki. Muutaman kerran kun jonkun omainen on saanut tietää, että heidän Maijansa ei ole osallistunut viikon sisällä yhteenkään askartelu-tuokioon, on hoitajien yrittäjyydessä puute. He eivät ymmärrä, että jos ihmisellä on psyykkinen sairaus, on kausia jolloin ihminen jaksaa ja on kausia jolloin ihminen ei jaksa. Valitettavasti psyykkisesti oireileville ihmisille tyrkätään yhä enemmän lääkkeitä hoitokeinona, jotka aiheuttavat myös pahoinvointia, väsymystä, "zombiutta" ym. mikä häiritsee merkittävästi päivittäisiä toimia. Mutta sen sijaan, että omaiset olisivat ymmärtäväisiä ja kuuntelisivat mitä hoitajat yrittävät heille kertoa, niin ei ei ja ei- uusi hoitopaikka hakuseen. Pomo ottaa tietenkin kauheat paineet, sillä työpaikan mainehan on kyseessä ja mitä enemmän omaiset levittävät ymmärtämättömyydessään soopaa, sitä enemmän hoitopaikan maine kärsii. Joten mitä pomo tekee? Painostaa painamaan lisää töitä. Olemaan enemmän aktiivinen, olemaan Luova. Ja millä hitolla minusta tulee luova painostamalla? Painostusta tulee pomolta, sitä tulee omaisilta ja loppujen lopuksi myös työkavereilta kun aletaan syyttelemään sormella, että kenen vika nyt on kun tänään ei olla asukkaita lenkitetty.
Totuus on, rakkaat omaiset joista puhun nyt erittäin yleistävään sävyyn, että meillä hoitajilla ei ole oikeasti aikaa aktivoida potilaitamme jatkuvasti ja järkyttävällä tahdilla. Muutos, kehitys ja kuntoutus tapahtuu hitaasti, mutta sitä tehdään! Hoitajana ainakin itse olen niin lähellä potilaitani, että taatusti keksin heille virikkeellistä tekemistä ja teen heidän kanssaan niin paljon kuin pystyn. Annan heille työpäivän aikana lähes kaikkeni joka päivä, en pelkästään ylempien tahojen painostuksen takia, vaan heidän itsensä. Hoitajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siihen pyrin aina. Mutta on myös huonoja aikoja. On niitä kun potilasta ei saa ylös sängystä aamulla. Kun häntä ei saa moneen päivään muualle kuin ruokaa hakemaan. Kun he eivät suostu ottamaan lääkkeitään ja kärsivät sen vuoksi. On niitä aikoja kun sairauden vuoksi potilaani ovat väsyneempiä, alakuloisempia tai vihaisempia kuin ennen. Niinä hetkinä annan heille edelleen kaikkeni, mutta se ei riitä. Heillä on itsemäärämisoikeus ja minä ainoastaan ohjaan, aktivoin ja yritän auttaa. Jos itse vaivaudutte tulemaan katsomaan läheistänne kahdesti vuodessa ja sitten syytätte meitä hoitajia kun olette kuvitelleet suuren muutoksten tapahtuneen- niin oikeasti- mitä vittua? Mitä vittua. Miksei asioita voi käsitellä niinkuin aikuisten kuuluu? Miksi heti pitää mennä levittämään paskaa hoitopaikasta jonka hoitajat eivät tee mitään, vaikka totuudessa ovat suurinpiirtein burn-outissa. "Kyllä nyt sanomalehden mielipidepalsta haluaa tietää mitä mieltä olen". Eniten minua vituttaa kuitenkin se, että pomoni on omaisten valituskirjeistä pelästynyt niin paljon, että menee itse (ja vetää meidät mukanaan) tähän leikkiin. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa jossa esitetään omaisille enemmän kuin koskaan ihan vain jotta kaikki olisi tyytyväisiä... Kaikki paitsi hoitajat.
Mutta tasapainottaakseni tätä valituksen määrää; onhan niitä ihaniakin omaisia jotka luottavat ammatitaitoomme, ymmärtävät edistyksen hitauden ja jaksavat aina tervehtiä iloisesti. Niitä omaisia jotka tulevat käymään ja kysyvät ensimmäiseksi hoitajalta "Mitä sinulle kuuluu?". Ne ovat ihmisiä jotka saa hymyn huulille kaiken joulukrääsäpaskaaskartelun keskellä.
Huomenna aamuvuoro ja tähän aikaan hereillä?
-Nn
Eräs ystävänikin oli vaivautunut lukemaan perjantaina kirjoittamani tekstin ja kertoi huolestuneena, että oli nyt saanut sellaisen käsityksen, että olen joku kannabiksen puolesta puhuja... Jos joku muukin nyt sai tällaisen kuvan niin sehän ei ollut kirjoitukseni idea- mielestäni olin kyllä aika selkeä tässä.
Sitten aiheeseen joka tänä viikonloppuna pisti päätänsä esiin työpaikallani. Omaisten vierailupäivä. Tällä hetkellä olen siis töissä mielenterveysongelmaisten hoitokodissa ja omaisten päivä on ainakin meillä aina sellainen jännityksen paikka ja mieluiten olen silloin vapaalla. Miksi? Koska ne ovat äärettömän vittumaisia päiviä. Ainahan omaisia on vierailemassa, mutta se on päivä jolloin aika pitkälti kaikkien asukkaiden omaiset tulevat paikalle samaan aikaan. Pomon mielestä se on loistava tilaisuus näyttää omaisille miten virikkeellinen, aktiivinen ja voimaa antava hoitopaikka heidän läheisellään on ja tottakai hommaan kuuluu päivä-kahvit ja -kakku. Omaisten mielestä on huippukivaa tulla paikalle ja nähdä miten hyvin heidän oma mielenterveyskuntoutujansa tulee toimeen muiden kanssa ja tietenkin keskustella muiden omaisten kanssa. Joulun lähestyessä omaiset voivat ihastella miten hienoja joulukoristeita olemme jo asukkaiden kanssa yhdessä tehneet ja miten tunnelmallinen hoitokoti onkaan... Ja minkä vaivan me hoitajat näemme? Viikkoja ennen alkaa karsea rumba. Paikat pitää pitää extrasuperhyperpuhtaana, asukkaiden kanssa pitää useasti päivässä askarrella ja näpertää milloin tonttuja ja milloin jouluisia pöytäliinoja niin ja tottakai pitää ruveta tekemään itse niitä Oikeita koristeita joita sitten laitetaan esille. Asukkailta viedään voimat pois kaikenlaisella hömpötyksellä ja lumikävelyillä joista sitten otetaan varmasti kuvia jotta on todistusaineistoa että HEI ME LIIKUTAAN! Kumma kun keneltäkään ei ole paino pudonnut. Ja sitten omaiset vihdoin tulevat paikalle, kaikki ovat hymy perseessä esittelemässä paikkoja ja koristeluita ja kahvinkeitin on päällä aamusta iltaan. Sitten se on ohi. Ja arki alkaa.
Miksi omaisten vierailuja varten tällainen show? Ainakin omalla työpaikallani tämä liittyy puhtaasti siihen, että omaisilla on ihan järkyttävät kuvitelmat siitä millaista on mielenterveysongelmaisen arki. Muutaman kerran kun jonkun omainen on saanut tietää, että heidän Maijansa ei ole osallistunut viikon sisällä yhteenkään askartelu-tuokioon, on hoitajien yrittäjyydessä puute. He eivät ymmärrä, että jos ihmisellä on psyykkinen sairaus, on kausia jolloin ihminen jaksaa ja on kausia jolloin ihminen ei jaksa. Valitettavasti psyykkisesti oireileville ihmisille tyrkätään yhä enemmän lääkkeitä hoitokeinona, jotka aiheuttavat myös pahoinvointia, väsymystä, "zombiutta" ym. mikä häiritsee merkittävästi päivittäisiä toimia. Mutta sen sijaan, että omaiset olisivat ymmärtäväisiä ja kuuntelisivat mitä hoitajat yrittävät heille kertoa, niin ei ei ja ei- uusi hoitopaikka hakuseen. Pomo ottaa tietenkin kauheat paineet, sillä työpaikan mainehan on kyseessä ja mitä enemmän omaiset levittävät ymmärtämättömyydessään soopaa, sitä enemmän hoitopaikan maine kärsii. Joten mitä pomo tekee? Painostaa painamaan lisää töitä. Olemaan enemmän aktiivinen, olemaan Luova. Ja millä hitolla minusta tulee luova painostamalla? Painostusta tulee pomolta, sitä tulee omaisilta ja loppujen lopuksi myös työkavereilta kun aletaan syyttelemään sormella, että kenen vika nyt on kun tänään ei olla asukkaita lenkitetty.
Totuus on, rakkaat omaiset joista puhun nyt erittäin yleistävään sävyyn, että meillä hoitajilla ei ole oikeasti aikaa aktivoida potilaitamme jatkuvasti ja järkyttävällä tahdilla. Muutos, kehitys ja kuntoutus tapahtuu hitaasti, mutta sitä tehdään! Hoitajana ainakin itse olen niin lähellä potilaitani, että taatusti keksin heille virikkeellistä tekemistä ja teen heidän kanssaan niin paljon kuin pystyn. Annan heille työpäivän aikana lähes kaikkeni joka päivä, en pelkästään ylempien tahojen painostuksen takia, vaan heidän itsensä. Hoitajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siihen pyrin aina. Mutta on myös huonoja aikoja. On niitä kun potilasta ei saa ylös sängystä aamulla. Kun häntä ei saa moneen päivään muualle kuin ruokaa hakemaan. Kun he eivät suostu ottamaan lääkkeitään ja kärsivät sen vuoksi. On niitä aikoja kun sairauden vuoksi potilaani ovat väsyneempiä, alakuloisempia tai vihaisempia kuin ennen. Niinä hetkinä annan heille edelleen kaikkeni, mutta se ei riitä. Heillä on itsemäärämisoikeus ja minä ainoastaan ohjaan, aktivoin ja yritän auttaa. Jos itse vaivaudutte tulemaan katsomaan läheistänne kahdesti vuodessa ja sitten syytätte meitä hoitajia kun olette kuvitelleet suuren muutoksten tapahtuneen- niin oikeasti- mitä vittua? Mitä vittua. Miksei asioita voi käsitellä niinkuin aikuisten kuuluu? Miksi heti pitää mennä levittämään paskaa hoitopaikasta jonka hoitajat eivät tee mitään, vaikka totuudessa ovat suurinpiirtein burn-outissa. "Kyllä nyt sanomalehden mielipidepalsta haluaa tietää mitä mieltä olen". Eniten minua vituttaa kuitenkin se, että pomoni on omaisten valituskirjeistä pelästynyt niin paljon, että menee itse (ja vetää meidät mukanaan) tähän leikkiin. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa jossa esitetään omaisille enemmän kuin koskaan ihan vain jotta kaikki olisi tyytyväisiä... Kaikki paitsi hoitajat.
Mutta tasapainottaakseni tätä valituksen määrää; onhan niitä ihaniakin omaisia jotka luottavat ammatitaitoomme, ymmärtävät edistyksen hitauden ja jaksavat aina tervehtiä iloisesti. Niitä omaisia jotka tulevat käymään ja kysyvät ensimmäiseksi hoitajalta "Mitä sinulle kuuluu?". Ne ovat ihmisiä jotka saa hymyn huulille kaiken joulukrääsäpaskaaskartelun keskellä.
Huomenna aamuvuoro ja tähän aikaan hereillä?
-Nn
perjantai 16. marraskuuta 2012
Hoitajan näkökulma: Viihdekäyttö, porttiteoria ja kannabiksen laillistaminen
Viimein siihen mihin viimeksi jäätiin. Pitkä tauko liittyy onnettomuuteen johon jouduin, sekä sen jälkiseuraamuksiin. Se siitä, nyt jatketaan.
Lähes jokainen meistä on nähnyt pienen pintaraapaisun siitä, millaisia päihderiippuvaiset ovat. Päihdehoitaja pääsee kuitenkin näkemään pintaa syvemmälle, joskus jopa syvemmälle kuin riippuvaisen omaiset.
Ensinnäkin aiheeseen joka puistatti minua jo opiskeluaikoina paljon. Porttiteoria. Eli siis se, että nuorena yksi kannabiksen polttelu kokeilu on askel lähemmäs "kovempia huumeita". Näin on ja näin ei ole. Useimmiten näin ei ole. Voisin kertoa kymmeniä tapauksia, joissa potilaani ovat ensihuumena käyttäneet näitä ns. Kovia Huumeita. Voisin myös kertoa niistä tapauksista joissa koviin huumeisiin on siirrytty jopa ennen alkoholia. Sekä tietenkin myös niistä, joissa ensin ollaan aloitettu tupakan poltolla varhaisteininä, siirrytty alkoholiin, kännissä kannabikseen ja myöhemmin kannabiksesta lääkkeiden väärinkäyttöön. Kaikkia tapauksia löytyy, mutta mikä tekee tästä porttiteoriasta säännön? Who knows. Itse en usko siihen en pätkääkään. Yleisin perustelu porttiteorialle mitä itselleni ainakin opiskeluaikoina toitotettiin oli, että nuoret saivat huumeet samalta välittäjältä ja kun miedommat huumeet olivat välittäjältä loppu- siirryttiin kovempiin koska "Muutakaan ei ole". Voisin laskea yhden käden sormilla ne tilanteet joissa potilaalleni olisi käynyt näin. Nyky-yhteiskunnassa kannabista on niin helppo saada, ettei sitä edes vanhemmat ihmiset ymmärrä. Ensimmäiset "kontaktit" läheiseen kotikasvattelijaan saadaan jo teininä ja useimmiten nämä kontaktit ovat nimenomaan harmittomia kavereita jotka kasvattelevat hamppua keittiössään ihan omaksi ja tuttujen iloksi. Mitä tällä haen takaa on se, että ei ne miedompien huumeiden välittäjät ole mitään mafiosoja joilla on kotona hamppuviljelmä ja taskussa subutexia (Niitäkin toki on). Tämä kuitenkin todistaa ainakin jonkun verran sen, että välittäjän huumevarastoiden/ niiden olemattomuuden laittaminen porttiteorian perusteluksi ei todellakaan toimi. Ei voi muuta kuin kiittää luojaa, että päihdevalistuksessa ei enää käytetä tätä iltasatua teoriana. Jos nuori on kasvatukseltaan, taustoiltaan, geeneiltään, mielenkiinnonkohteiltaan, kavereiltaan altistuvainen kovempiin huumeisiin, hän niitä saa. Oli aiempaa mietojen huumeiden käyttämistä taustalla tai ei. PISTE!
Toinen asia joka tavallaan ehkä liittyy porttiteoriaan, mutta ei kuitenkaan, on niin kutsuttu viihdekäyttö. Toiset kiistäävät ilmiön olemassaolon toiset eivät. Hyvänä esimerkkinä seuraava tilanne;
Olin keskustelemassa erään nuoren potilaani vanhempien kanssa heidän lapsensa päihteiden käytöstä. Vanhemmille oli käynyt ilmi, että lapsi oli käyttänyt viikonloppuisin kannabista- silloin tällöin- ja olivat hakeutuneet avun luokse. Sanoin heille, että heidän lapsensa käyttöä voitaisiin kutsua nimellä viihdekäyttö, sillä se ei ole säännöllistä, hänellä ei ole psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista riippuvuutta aineeseen ja nuori oli realistinen asian suhteen. Lapsen isä tyrmäsi käyttämäni termin heti; "Ei tämä ole mitään viihdekäyttöä, ei sellaista ole olemassakaan". Sen jälkeen pyysin häntä kuvailemaan hänen omaa alkoholin käyttöään yhdellä sanalla. Mies hiljeni. Jatkoin sanomalla; "Kun juot pelkästään silloin tällöin muutaman oluen ystäviesi kanssa, tai saunan kylkiäiseksi, mutta pystyisit täydellisesti elämään ilman olutta, millä termillä sitä voitaisiin kutsua?" Mies pysyi hiljaa ja sanoin; viihdekäyttö. Kummasti alkoi heidän nuorensa hoitosuunnitelman teko etenemään kun sain vanhemmat ymmärtämään, että kyseessä oli harmittavainen, mutta lievä ongelma joka kuitenkin tulisi kytkeä pois nuoren elämästä.
Tiedän kuitenkin paljon potilaita joilla viihdekäyttö jatkui ensin vuosia esimerkiksi viikonloppuihin painottuneena kannabiksen käytöllä, tai joillain rauhoittavien lääkkeiden napsimisella, mutta myöhemmin riistäytyi käsistä. Yleisin syy oli se, että nuori oli jäänyt ilman opiskelupaikkaa, oli jäänyt ilman kesätöitä jnejne. ja yht´äkkiä joka päivä oli vapaapäivä ja väli arjen ja viikonloppujen välillä sumeni = huumeiden käyttö tuli osaksi arkea. Viihdekäyttö on olemassa oleva asia, tiedostan myös, että kokeilukäyttö on aste joka ei välttämättä etene riippuvuudeksi. Voi hyvänen aika kun muutkin hoitotyötä tekevät ymmärtäisivät tämän...
Sitten aiheeseen jota minulta kysyttiin. Pitäisikö kannabis laillistaa?
Olen itseasiassa perehtynyt asiaan paljon. Näen asiassa niin paljon hyviä puolia, mutta toisaalta olen nähnyt myös asian varjopuolen... Kannabis-psykoosi, -riippuvuus, sivuoireilut jne. Jos irroitan hoitajan ominaisuuden itsestäni tekisi mieli jo huutaa, että laillistakaa se, sillä olen kyllästynyt tähän jahkailemiseen! En jaksa lukea enää yhtään aiheesta, saatikka kuunnella typeriä mielipiteitä jotka eivät edes pohjaudu faktaan niin asiaa puolustavilta kuin vastustaviltakin. Mutta koska ideana olisi nyt kertoa asiasta hoitajan näkökulmasta niin täältä palaa.
Hyvät vai huonot ensin? Aloitetaan hyvistä. Jos kannabis laillistettaisiin, siitä tulisi samankaltainen päihde kuin alkoholi. Sillä olisi ikärajat ja alaikäisten käyttöä vahdittaisiin. Kotikasvattaminen olisi laillista, samoin kuin hallussapito yms. Mielestäni kuitenkin oleellinen asia olisivat kannabiskahvilat joita muualla maailmalla jo onkin. Kannabiksesta voitaisiin periä veroa joka tietäisi hyvää Suomen taloudelle. Tottakai sen kasvattamiselle tarvittaisiin maatiloja ja maajusseja jolloin myös työllistettäisiin ihmisiä. Entä miten paljon säästettäisiin poliisien resursseja kun harmittomat kannabispidätykset jäisivät pois? Tai oikeuslaitoksen kun kaikki kannabiksen kasvatusta, hallussapitoa yms. koskevat oikeudenkäynnit jäisivät pitämättä? Olennaista on kuitenkin se, että kannabiksen laillisuus tai laittomuus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään, ja jos laki ei toimi, silloin siihen käytetyt varat menevät hukkaan. Kannabiksen vaaroista ja haittavaikutuksista tiedotettaisiin ja kampanjoitaisiin ihan niinkuin alkoholinkin. Sen laillistaminen mielestäni myös vähentäisi useiden nuorten kiehtomusta asiaa kohtaan, sillä nuoria usein kiehtoo kaikki mikä on laitonta. Näen myös sen tuomat lääketieteelliset edut ja miten sitä voitaisiin hyödyntää kipulääkkeenä, syöpähoidossa, MS-taudin hoidossa, masennuksen hoidossa jnejne. Käyttötapoja olisi monia jos niihin annettaisiin mahdollisuus! Suomen huumepoltiikka on mielestäni äärimmäisen epäjohdonmukainen, hämmentävä ja vanhanaikainen. Vaikka millaisia tutkimustuloksia on jo olemassa- muutosta ei tehdä sillä vanha on parempi... Hohhoijaa. Entäs se Niinistönkin esille ottama nuorten syrjäytyminen. Päihdehoitajana olen saanut aika hyvän kuvan siitä, millainen huumeita käyttävien ihmisten tukiverkosto, tai ylipäätään sosiaalinen verkosto on. Koska he rikkovat sunnuntaipolttelullaan lakia, heidät leimataan, heitä syrjitään ja he hakeutuvat samanlaisten ihmisten pariin hyväksynnän saamiseksi. Potilaistani suurin osa on sanonut, että huumeaddiktina olemisen huonoimmat puolet ovat rahaongelmat ja syrjäytyneisyys. Miten voi vieroittautua kun muu yhteiskunta halveksuu? Noh, meni ehkä asian ohi, mutta se mitä yritän sanoa on, että kannabiksen käyttöön liittyvää syrjäytyminen, työttömyys, aikaansaamattomuus johtuu ehkä osakseen myös siitä, että me muut yhteiskuntalaiset olemme heidät jo leimanneet käyttönsä vuoksi.
Entäs sitten ne huonot puolet? Valitettavasti kun olen nähnyt niin paljon ihmisiä jotka ovat kannabiksen käytön vuoksi menettäneet elämässään kaiken, tuntuu jotenkin oudolta, että kyseinen huume laillistettaisiin. Tarkempiin potilaskohtaisiin tietoihin en tässä kohtaa mene. Tiedostan, että ne ihmiset joilla on tapana yliampua ovat riskialttiita minkä tahansa päihteen käyttäjinä, kannabis on heille vain väline elämänsä tuhoamiseen- se voisi olla yhtä lailla mikä tahansa muu päihde, kannabis on ehkä vain niin helposti saatavilla. Toinen asia mikä mielestäni on huono puoli on tietenkin olemassa oleva riski psykoosiin, sekä muut Oikeat haittavaikutukset. Hidas oppiminen, muistin heikentyminen jne. Nuorilla tämä näkyy huonona koulumenestyksenä, vanhemmilla huonona työsuorituksena. Entäs kannabis skitsofrenian laukaisijana? Senkin olen ehtinyt nähdä urallani. Mutta ehkä suurin syy miksi en ole lähtenyt allekirjoittelemaan mitään laillistamisjuttuja on se, että mielessä käy miten se kuormittaisi päihdehoitoloita, kuntoutuskoteja ja psykiatrisia osastoja. Tällä hetkellä ainoa laillinen päihde Suomessa on alkoholi ja alkoholista eroon haluavia addikteja on jo joka osasto täynnä, loput ovat sitten kotona tai kadulla. Entä jos tulisi toinen laillinen päihde? Mahdollisuus on, että se lisäisi käyttäjiä ainakin jonkun verran, ja kuten aiemmin mainitsin, niitä ihmisiä joilla on tapana ampua yli on paljon, ja nyt heillä olisi yhden aseen sijasta kaksi. Yhteenvetona voisin sanoa, että jos kannabis laillistettaisiin, tulisi samalla tehdä suuri muutos sosiaali-ja terveyspalvelu-lakeihin ja -piireihin.
Huh tästä tuli pidempi kuin ajattelin enkä ole sanonut vielä läheskään kaikkea! Ehkä kuitenkin pääpiirteittäin sain sanottua sen mitä pitikin. Olen mukana realistisemman päihdevalistuksen suunnittelussa ja tavoitteenani olisikin, että kaikki olemattomilla asioilla pelottelu jätettäisiin huumevalistuksesta pois. Faktat pöytään- jokainen saa kokeilla onneaan itse.
-Nn
Lähes jokainen meistä on nähnyt pienen pintaraapaisun siitä, millaisia päihderiippuvaiset ovat. Päihdehoitaja pääsee kuitenkin näkemään pintaa syvemmälle, joskus jopa syvemmälle kuin riippuvaisen omaiset.
Ensinnäkin aiheeseen joka puistatti minua jo opiskeluaikoina paljon. Porttiteoria. Eli siis se, että nuorena yksi kannabiksen polttelu kokeilu on askel lähemmäs "kovempia huumeita". Näin on ja näin ei ole. Useimmiten näin ei ole. Voisin kertoa kymmeniä tapauksia, joissa potilaani ovat ensihuumena käyttäneet näitä ns. Kovia Huumeita. Voisin myös kertoa niistä tapauksista joissa koviin huumeisiin on siirrytty jopa ennen alkoholia. Sekä tietenkin myös niistä, joissa ensin ollaan aloitettu tupakan poltolla varhaisteininä, siirrytty alkoholiin, kännissä kannabikseen ja myöhemmin kannabiksesta lääkkeiden väärinkäyttöön. Kaikkia tapauksia löytyy, mutta mikä tekee tästä porttiteoriasta säännön? Who knows. Itse en usko siihen en pätkääkään. Yleisin perustelu porttiteorialle mitä itselleni ainakin opiskeluaikoina toitotettiin oli, että nuoret saivat huumeet samalta välittäjältä ja kun miedommat huumeet olivat välittäjältä loppu- siirryttiin kovempiin koska "Muutakaan ei ole". Voisin laskea yhden käden sormilla ne tilanteet joissa potilaalleni olisi käynyt näin. Nyky-yhteiskunnassa kannabista on niin helppo saada, ettei sitä edes vanhemmat ihmiset ymmärrä. Ensimmäiset "kontaktit" läheiseen kotikasvattelijaan saadaan jo teininä ja useimmiten nämä kontaktit ovat nimenomaan harmittomia kavereita jotka kasvattelevat hamppua keittiössään ihan omaksi ja tuttujen iloksi. Mitä tällä haen takaa on se, että ei ne miedompien huumeiden välittäjät ole mitään mafiosoja joilla on kotona hamppuviljelmä ja taskussa subutexia (Niitäkin toki on). Tämä kuitenkin todistaa ainakin jonkun verran sen, että välittäjän huumevarastoiden/ niiden olemattomuuden laittaminen porttiteorian perusteluksi ei todellakaan toimi. Ei voi muuta kuin kiittää luojaa, että päihdevalistuksessa ei enää käytetä tätä iltasatua teoriana. Jos nuori on kasvatukseltaan, taustoiltaan, geeneiltään, mielenkiinnonkohteiltaan, kavereiltaan altistuvainen kovempiin huumeisiin, hän niitä saa. Oli aiempaa mietojen huumeiden käyttämistä taustalla tai ei. PISTE!
Toinen asia joka tavallaan ehkä liittyy porttiteoriaan, mutta ei kuitenkaan, on niin kutsuttu viihdekäyttö. Toiset kiistäävät ilmiön olemassaolon toiset eivät. Hyvänä esimerkkinä seuraava tilanne;
Olin keskustelemassa erään nuoren potilaani vanhempien kanssa heidän lapsensa päihteiden käytöstä. Vanhemmille oli käynyt ilmi, että lapsi oli käyttänyt viikonloppuisin kannabista- silloin tällöin- ja olivat hakeutuneet avun luokse. Sanoin heille, että heidän lapsensa käyttöä voitaisiin kutsua nimellä viihdekäyttö, sillä se ei ole säännöllistä, hänellä ei ole psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista riippuvuutta aineeseen ja nuori oli realistinen asian suhteen. Lapsen isä tyrmäsi käyttämäni termin heti; "Ei tämä ole mitään viihdekäyttöä, ei sellaista ole olemassakaan". Sen jälkeen pyysin häntä kuvailemaan hänen omaa alkoholin käyttöään yhdellä sanalla. Mies hiljeni. Jatkoin sanomalla; "Kun juot pelkästään silloin tällöin muutaman oluen ystäviesi kanssa, tai saunan kylkiäiseksi, mutta pystyisit täydellisesti elämään ilman olutta, millä termillä sitä voitaisiin kutsua?" Mies pysyi hiljaa ja sanoin; viihdekäyttö. Kummasti alkoi heidän nuorensa hoitosuunnitelman teko etenemään kun sain vanhemmat ymmärtämään, että kyseessä oli harmittavainen, mutta lievä ongelma joka kuitenkin tulisi kytkeä pois nuoren elämästä.
Tiedän kuitenkin paljon potilaita joilla viihdekäyttö jatkui ensin vuosia esimerkiksi viikonloppuihin painottuneena kannabiksen käytöllä, tai joillain rauhoittavien lääkkeiden napsimisella, mutta myöhemmin riistäytyi käsistä. Yleisin syy oli se, että nuori oli jäänyt ilman opiskelupaikkaa, oli jäänyt ilman kesätöitä jnejne. ja yht´äkkiä joka päivä oli vapaapäivä ja väli arjen ja viikonloppujen välillä sumeni = huumeiden käyttö tuli osaksi arkea. Viihdekäyttö on olemassa oleva asia, tiedostan myös, että kokeilukäyttö on aste joka ei välttämättä etene riippuvuudeksi. Voi hyvänen aika kun muutkin hoitotyötä tekevät ymmärtäisivät tämän...
Sitten aiheeseen jota minulta kysyttiin. Pitäisikö kannabis laillistaa?
Olen itseasiassa perehtynyt asiaan paljon. Näen asiassa niin paljon hyviä puolia, mutta toisaalta olen nähnyt myös asian varjopuolen... Kannabis-psykoosi, -riippuvuus, sivuoireilut jne. Jos irroitan hoitajan ominaisuuden itsestäni tekisi mieli jo huutaa, että laillistakaa se, sillä olen kyllästynyt tähän jahkailemiseen! En jaksa lukea enää yhtään aiheesta, saatikka kuunnella typeriä mielipiteitä jotka eivät edes pohjaudu faktaan niin asiaa puolustavilta kuin vastustaviltakin. Mutta koska ideana olisi nyt kertoa asiasta hoitajan näkökulmasta niin täältä palaa.
Hyvät vai huonot ensin? Aloitetaan hyvistä. Jos kannabis laillistettaisiin, siitä tulisi samankaltainen päihde kuin alkoholi. Sillä olisi ikärajat ja alaikäisten käyttöä vahdittaisiin. Kotikasvattaminen olisi laillista, samoin kuin hallussapito yms. Mielestäni kuitenkin oleellinen asia olisivat kannabiskahvilat joita muualla maailmalla jo onkin. Kannabiksesta voitaisiin periä veroa joka tietäisi hyvää Suomen taloudelle. Tottakai sen kasvattamiselle tarvittaisiin maatiloja ja maajusseja jolloin myös työllistettäisiin ihmisiä. Entä miten paljon säästettäisiin poliisien resursseja kun harmittomat kannabispidätykset jäisivät pois? Tai oikeuslaitoksen kun kaikki kannabiksen kasvatusta, hallussapitoa yms. koskevat oikeudenkäynnit jäisivät pitämättä? Olennaista on kuitenkin se, että kannabiksen laillisuus tai laittomuus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään, ja jos laki ei toimi, silloin siihen käytetyt varat menevät hukkaan. Kannabiksen vaaroista ja haittavaikutuksista tiedotettaisiin ja kampanjoitaisiin ihan niinkuin alkoholinkin. Sen laillistaminen mielestäni myös vähentäisi useiden nuorten kiehtomusta asiaa kohtaan, sillä nuoria usein kiehtoo kaikki mikä on laitonta. Näen myös sen tuomat lääketieteelliset edut ja miten sitä voitaisiin hyödyntää kipulääkkeenä, syöpähoidossa, MS-taudin hoidossa, masennuksen hoidossa jnejne. Käyttötapoja olisi monia jos niihin annettaisiin mahdollisuus! Suomen huumepoltiikka on mielestäni äärimmäisen epäjohdonmukainen, hämmentävä ja vanhanaikainen. Vaikka millaisia tutkimustuloksia on jo olemassa- muutosta ei tehdä sillä vanha on parempi... Hohhoijaa. Entäs se Niinistönkin esille ottama nuorten syrjäytyminen. Päihdehoitajana olen saanut aika hyvän kuvan siitä, millainen huumeita käyttävien ihmisten tukiverkosto, tai ylipäätään sosiaalinen verkosto on. Koska he rikkovat sunnuntaipolttelullaan lakia, heidät leimataan, heitä syrjitään ja he hakeutuvat samanlaisten ihmisten pariin hyväksynnän saamiseksi. Potilaistani suurin osa on sanonut, että huumeaddiktina olemisen huonoimmat puolet ovat rahaongelmat ja syrjäytyneisyys. Miten voi vieroittautua kun muu yhteiskunta halveksuu? Noh, meni ehkä asian ohi, mutta se mitä yritän sanoa on, että kannabiksen käyttöön liittyvää syrjäytyminen, työttömyys, aikaansaamattomuus johtuu ehkä osakseen myös siitä, että me muut yhteiskuntalaiset olemme heidät jo leimanneet käyttönsä vuoksi.
Entäs sitten ne huonot puolet? Valitettavasti kun olen nähnyt niin paljon ihmisiä jotka ovat kannabiksen käytön vuoksi menettäneet elämässään kaiken, tuntuu jotenkin oudolta, että kyseinen huume laillistettaisiin. Tarkempiin potilaskohtaisiin tietoihin en tässä kohtaa mene. Tiedostan, että ne ihmiset joilla on tapana yliampua ovat riskialttiita minkä tahansa päihteen käyttäjinä, kannabis on heille vain väline elämänsä tuhoamiseen- se voisi olla yhtä lailla mikä tahansa muu päihde, kannabis on ehkä vain niin helposti saatavilla. Toinen asia mikä mielestäni on huono puoli on tietenkin olemassa oleva riski psykoosiin, sekä muut Oikeat haittavaikutukset. Hidas oppiminen, muistin heikentyminen jne. Nuorilla tämä näkyy huonona koulumenestyksenä, vanhemmilla huonona työsuorituksena. Entäs kannabis skitsofrenian laukaisijana? Senkin olen ehtinyt nähdä urallani. Mutta ehkä suurin syy miksi en ole lähtenyt allekirjoittelemaan mitään laillistamisjuttuja on se, että mielessä käy miten se kuormittaisi päihdehoitoloita, kuntoutuskoteja ja psykiatrisia osastoja. Tällä hetkellä ainoa laillinen päihde Suomessa on alkoholi ja alkoholista eroon haluavia addikteja on jo joka osasto täynnä, loput ovat sitten kotona tai kadulla. Entä jos tulisi toinen laillinen päihde? Mahdollisuus on, että se lisäisi käyttäjiä ainakin jonkun verran, ja kuten aiemmin mainitsin, niitä ihmisiä joilla on tapana ampua yli on paljon, ja nyt heillä olisi yhden aseen sijasta kaksi. Yhteenvetona voisin sanoa, että jos kannabis laillistettaisiin, tulisi samalla tehdä suuri muutos sosiaali-ja terveyspalvelu-lakeihin ja -piireihin.
Huh tästä tuli pidempi kuin ajattelin enkä ole sanonut vielä läheskään kaikkea! Ehkä kuitenkin pääpiirteittäin sain sanottua sen mitä pitikin. Olen mukana realistisemman päihdevalistuksen suunnittelussa ja tavoitteenani olisikin, että kaikki olemattomilla asioilla pelottelu jätettäisiin huumevalistuksesta pois. Faktat pöytään- jokainen saa kokeilla onneaan itse.
-Nn
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)