Hoitajan näkökulma: Viihdekäyttö, porttiteoria ja kannabiksen laillistaminen

Viimein siihen mihin viimeksi jäätiin. Pitkä tauko liittyy onnettomuuteen johon jouduin, sekä sen jälkiseuraamuksiin. Se siitä, nyt jatketaan.

Lähes jokainen meistä on nähnyt pienen pintaraapaisun siitä, millaisia päihderiippuvaiset ovat. Päihdehoitaja pääsee kuitenkin näkemään pintaa syvemmälle, joskus jopa syvemmälle kuin riippuvaisen omaiset.

Ensinnäkin aiheeseen joka puistatti minua jo opiskeluaikoina paljon. Porttiteoria. Eli siis se, että nuorena yksi kannabiksen polttelu kokeilu on askel lähemmäs "kovempia huumeita". Näin on ja näin ei ole. Useimmiten näin ei ole. Voisin kertoa kymmeniä tapauksia, joissa potilaani ovat ensihuumena käyttäneet näitä ns. Kovia Huumeita. Voisin myös kertoa niistä tapauksista joissa koviin huumeisiin on siirrytty jopa ennen alkoholia. Sekä tietenkin myös niistä, joissa ensin ollaan aloitettu tupakan poltolla varhaisteininä, siirrytty alkoholiin, kännissä kannabikseen ja myöhemmin kannabiksesta lääkkeiden väärinkäyttöön. Kaikkia tapauksia löytyy, mutta mikä tekee tästä porttiteoriasta säännön? Who knows. Itse en usko siihen en pätkääkään. Yleisin perustelu porttiteorialle mitä itselleni ainakin opiskeluaikoina toitotettiin oli, että nuoret saivat huumeet samalta välittäjältä ja kun miedommat huumeet olivat välittäjältä loppu- siirryttiin kovempiin koska "Muutakaan ei ole". Voisin laskea yhden käden sormilla ne tilanteet joissa potilaalleni olisi käynyt näin. Nyky-yhteiskunnassa  kannabista on niin helppo saada, ettei sitä edes vanhemmat ihmiset ymmärrä. Ensimmäiset "kontaktit" läheiseen kotikasvattelijaan saadaan jo teininä ja useimmiten nämä kontaktit ovat nimenomaan harmittomia kavereita jotka kasvattelevat hamppua keittiössään ihan omaksi ja tuttujen iloksi. Mitä tällä haen takaa on se, että ei ne miedompien huumeiden välittäjät ole mitään mafiosoja joilla on kotona hamppuviljelmä ja taskussa subutexia (Niitäkin toki on). Tämä kuitenkin todistaa ainakin jonkun verran sen, että välittäjän huumevarastoiden/ niiden olemattomuuden laittaminen porttiteorian perusteluksi ei todellakaan toimi. Ei voi muuta kuin kiittää luojaa, että päihdevalistuksessa ei enää käytetä tätä iltasatua teoriana. Jos nuori on kasvatukseltaan, taustoiltaan, geeneiltään, mielenkiinnonkohteiltaan, kavereiltaan altistuvainen kovempiin huumeisiin, hän niitä saa. Oli aiempaa mietojen huumeiden käyttämistä taustalla tai ei. PISTE!

Toinen asia joka tavallaan ehkä liittyy porttiteoriaan, mutta ei kuitenkaan, on niin kutsuttu viihdekäyttö. Toiset kiistäävät ilmiön olemassaolon toiset eivät. Hyvänä esimerkkinä seuraava tilanne;
Olin keskustelemassa erään nuoren potilaani vanhempien kanssa heidän lapsensa päihteiden käytöstä. Vanhemmille oli käynyt ilmi, että lapsi oli käyttänyt viikonloppuisin kannabista- silloin tällöin- ja olivat hakeutuneet avun luokse. Sanoin heille, että heidän lapsensa käyttöä voitaisiin kutsua nimellä viihdekäyttö, sillä se ei ole säännöllistä, hänellä ei ole psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista riippuvuutta aineeseen ja nuori oli realistinen asian suhteen. Lapsen isä tyrmäsi käyttämäni termin heti; "Ei tämä ole mitään viihdekäyttöä, ei sellaista ole olemassakaan". Sen jälkeen pyysin häntä kuvailemaan hänen omaa alkoholin käyttöään yhdellä sanalla. Mies hiljeni. Jatkoin sanomalla; "Kun juot pelkästään silloin tällöin muutaman oluen ystäviesi kanssa, tai saunan kylkiäiseksi, mutta pystyisit täydellisesti elämään ilman olutta, millä termillä sitä voitaisiin kutsua?" Mies pysyi hiljaa ja sanoin; viihdekäyttö. Kummasti alkoi heidän nuorensa hoitosuunnitelman teko etenemään kun sain vanhemmat ymmärtämään, että kyseessä oli harmittavainen, mutta lievä ongelma joka kuitenkin tulisi kytkeä pois nuoren elämästä.
Tiedän kuitenkin paljon potilaita joilla viihdekäyttö jatkui ensin vuosia esimerkiksi viikonloppuihin painottuneena kannabiksen käytöllä, tai joillain rauhoittavien lääkkeiden napsimisella, mutta myöhemmin riistäytyi käsistä. Yleisin syy oli se, että nuori oli jäänyt ilman opiskelupaikkaa, oli jäänyt ilman kesätöitä jnejne. ja yht´äkkiä joka päivä oli vapaapäivä ja väli arjen ja viikonloppujen välillä sumeni = huumeiden käyttö tuli osaksi arkea. Viihdekäyttö on olemassa oleva asia, tiedostan myös, että kokeilukäyttö on aste joka ei välttämättä etene riippuvuudeksi. Voi hyvänen aika kun muutkin hoitotyötä tekevät ymmärtäisivät tämän...

Sitten aiheeseen jota minulta kysyttiin. Pitäisikö kannabis laillistaa?
Olen itseasiassa perehtynyt asiaan paljon. Näen asiassa niin paljon hyviä puolia, mutta toisaalta olen nähnyt myös asian varjopuolen... Kannabis-psykoosi, -riippuvuus, sivuoireilut jne. Jos irroitan hoitajan ominaisuuden itsestäni tekisi mieli jo huutaa, että laillistakaa se, sillä olen kyllästynyt tähän jahkailemiseen! En jaksa lukea enää yhtään aiheesta, saatikka kuunnella typeriä mielipiteitä jotka eivät edes pohjaudu faktaan niin asiaa puolustavilta kuin vastustaviltakin. Mutta koska ideana olisi nyt kertoa asiasta hoitajan näkökulmasta niin täältä palaa.
Hyvät vai huonot ensin? Aloitetaan hyvistä. Jos kannabis laillistettaisiin, siitä tulisi samankaltainen päihde kuin alkoholi. Sillä olisi ikärajat ja alaikäisten käyttöä vahdittaisiin. Kotikasvattaminen olisi laillista, samoin kuin hallussapito yms. Mielestäni kuitenkin oleellinen asia olisivat kannabiskahvilat joita muualla maailmalla jo onkin. Kannabiksesta voitaisiin periä veroa joka tietäisi hyvää Suomen taloudelle. Tottakai sen kasvattamiselle tarvittaisiin maatiloja ja maajusseja jolloin myös työllistettäisiin ihmisiä. Entä miten paljon säästettäisiin poliisien resursseja kun harmittomat kannabispidätykset jäisivät pois? Tai oikeuslaitoksen kun kaikki kannabiksen kasvatusta, hallussapitoa yms. koskevat oikeudenkäynnit jäisivät pitämättä? Olennaista on kuitenkin se, että kannabiksen laillisuus tai laittomuus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään, ja jos laki ei toimi, silloin siihen käytetyt varat menevät hukkaan. Kannabiksen vaaroista ja haittavaikutuksista tiedotettaisiin ja kampanjoitaisiin ihan niinkuin alkoholinkin. Sen laillistaminen mielestäni myös vähentäisi useiden nuorten kiehtomusta asiaa kohtaan, sillä nuoria usein kiehtoo kaikki mikä on laitonta. Näen myös sen tuomat lääketieteelliset edut ja miten sitä voitaisiin hyödyntää kipulääkkeenä, syöpähoidossa, MS-taudin hoidossa, masennuksen hoidossa jnejne. Käyttötapoja olisi monia jos niihin annettaisiin mahdollisuus! Suomen huumepoltiikka on mielestäni äärimmäisen epäjohdonmukainen, hämmentävä ja vanhanaikainen. Vaikka millaisia tutkimustuloksia on jo olemassa- muutosta ei tehdä sillä vanha on parempi... Hohhoijaa. Entäs se Niinistönkin esille ottama nuorten syrjäytyminen. Päihdehoitajana olen saanut aika hyvän kuvan siitä, millainen huumeita käyttävien ihmisten tukiverkosto, tai ylipäätään sosiaalinen verkosto on. Koska he rikkovat sunnuntaipolttelullaan lakia, heidät leimataan, heitä syrjitään ja he hakeutuvat samanlaisten ihmisten pariin hyväksynnän saamiseksi. Potilaistani suurin osa on sanonut, että huumeaddiktina olemisen huonoimmat puolet ovat rahaongelmat ja syrjäytyneisyys. Miten voi vieroittautua kun muu yhteiskunta halveksuu? Noh, meni ehkä asian ohi, mutta se mitä yritän sanoa on, että kannabiksen käyttöön liittyvää syrjäytyminen, työttömyys, aikaansaamattomuus johtuu ehkä osakseen myös siitä, että me muut yhteiskuntalaiset olemme heidät jo leimanneet käyttönsä vuoksi.
Entäs sitten ne huonot puolet? Valitettavasti kun olen nähnyt niin paljon ihmisiä jotka ovat kannabiksen käytön vuoksi menettäneet elämässään kaiken, tuntuu jotenkin oudolta, että kyseinen huume laillistettaisiin. Tarkempiin potilaskohtaisiin tietoihin en tässä kohtaa mene. Tiedostan, että ne ihmiset joilla on tapana yliampua ovat riskialttiita minkä tahansa päihteen käyttäjinä, kannabis on heille vain väline elämänsä tuhoamiseen- se voisi olla yhtä lailla mikä tahansa muu päihde, kannabis on ehkä vain niin helposti saatavilla. Toinen asia mikä mielestäni on huono puoli on tietenkin olemassa oleva riski psykoosiin, sekä muut Oikeat haittavaikutukset. Hidas oppiminen, muistin heikentyminen jne. Nuorilla tämä näkyy huonona koulumenestyksenä, vanhemmilla huonona työsuorituksena. Entäs kannabis skitsofrenian laukaisijana? Senkin olen ehtinyt nähdä urallani. Mutta ehkä suurin syy miksi en ole lähtenyt allekirjoittelemaan mitään laillistamisjuttuja on se, että mielessä käy miten se kuormittaisi päihdehoitoloita, kuntoutuskoteja ja psykiatrisia osastoja. Tällä hetkellä ainoa laillinen päihde Suomessa on alkoholi ja alkoholista eroon haluavia addikteja on jo joka osasto täynnä, loput ovat sitten kotona tai kadulla. Entä jos tulisi toinen laillinen päihde? Mahdollisuus on, että se lisäisi käyttäjiä ainakin jonkun verran, ja kuten aiemmin mainitsin, niitä ihmisiä joilla on tapana ampua yli on paljon, ja nyt heillä olisi yhden aseen sijasta kaksi. Yhteenvetona voisin sanoa, että jos kannabis laillistettaisiin, tulisi samalla tehdä suuri muutos sosiaali-ja terveyspalvelu-lakeihin ja -piireihin.


Huh tästä tuli pidempi kuin ajattelin enkä ole sanonut vielä läheskään kaikkea! Ehkä kuitenkin pääpiirteittäin sain sanottua sen mitä pitikin. Olen mukana realistisemman päihdevalistuksen suunnittelussa ja tavoitteenani olisikin, että kaikki olemattomilla asioilla pelottelu jätettäisiin huumevalistuksesta pois. Faktat pöytään- jokainen saa kokeilla onneaan itse.

-Nn