Omaisten vierailupäivä, hoitajien vitutusviikko

Olipas mukava yllätys tulla viikonlopun jälkeen katsomaan blogin tilannetta kun kävijämäärä oli kuusinkertaistunut aikaisempaan :D Ymmärrettävää toki kun aihe oli mikä oli ja blogi muutenkin vasta niin "aluillaan". Silti. Hymyilyttää! Kiitos tietysti niillekkin jotka kommentoivat, joku ehti tuossa päihdehoitajien työtä kiitelläkkin, mutta ennen kaikkea kaikenlainen kannanotto on mielenkiintoista luettavaa :)

Eräs ystävänikin oli vaivautunut lukemaan perjantaina kirjoittamani tekstin ja kertoi huolestuneena, että oli nyt saanut sellaisen käsityksen, että olen joku kannabiksen puolesta puhuja... Jos joku muukin nyt sai tällaisen kuvan niin sehän ei ollut kirjoitukseni idea- mielestäni olin kyllä aika selkeä tässä.

Sitten aiheeseen joka tänä viikonloppuna pisti päätänsä esiin työpaikallani. Omaisten vierailupäivä. Tällä hetkellä olen siis töissä mielenterveysongelmaisten hoitokodissa ja omaisten päivä on ainakin meillä aina sellainen jännityksen paikka ja mieluiten olen silloin vapaalla. Miksi? Koska ne ovat äärettömän vittumaisia päiviä. Ainahan omaisia on vierailemassa, mutta se on päivä jolloin aika pitkälti kaikkien asukkaiden omaiset tulevat paikalle samaan aikaan. Pomon mielestä se on loistava tilaisuus näyttää omaisille  miten virikkeellinen, aktiivinen ja voimaa antava hoitopaikka heidän läheisellään on ja tottakai hommaan kuuluu päivä-kahvit ja -kakku. Omaisten mielestä on huippukivaa tulla paikalle ja nähdä miten hyvin heidän oma mielenterveyskuntoutujansa tulee toimeen muiden kanssa ja tietenkin keskustella muiden omaisten kanssa. Joulun lähestyessä omaiset voivat ihastella miten hienoja joulukoristeita olemme jo asukkaiden kanssa yhdessä tehneet ja miten tunnelmallinen hoitokoti onkaan... Ja minkä vaivan me hoitajat näemme? Viikkoja ennen alkaa karsea rumba. Paikat pitää pitää extrasuperhyperpuhtaana, asukkaiden kanssa pitää useasti päivässä askarrella ja näpertää milloin tonttuja ja milloin jouluisia pöytäliinoja niin ja tottakai pitää ruveta tekemään itse niitä Oikeita koristeita joita sitten laitetaan esille. Asukkailta viedään voimat pois kaikenlaisella hömpötyksellä ja lumikävelyillä joista sitten otetaan varmasti kuvia jotta on todistusaineistoa että HEI ME LIIKUTAAN! Kumma kun keneltäkään ei ole paino pudonnut. Ja sitten omaiset vihdoin tulevat paikalle, kaikki ovat hymy perseessä esittelemässä paikkoja ja koristeluita ja kahvinkeitin on päällä aamusta iltaan. Sitten se on ohi. Ja arki alkaa.
Miksi omaisten vierailuja varten tällainen show? Ainakin omalla työpaikallani tämä liittyy puhtaasti siihen, että omaisilla on ihan järkyttävät kuvitelmat siitä millaista on mielenterveysongelmaisen arki. Muutaman kerran kun jonkun omainen on saanut tietää, että heidän Maijansa ei ole osallistunut viikon sisällä yhteenkään askartelu-tuokioon, on hoitajien yrittäjyydessä puute. He eivät ymmärrä, että jos ihmisellä on psyykkinen sairaus, on kausia jolloin ihminen jaksaa ja on kausia jolloin ihminen ei jaksa. Valitettavasti psyykkisesti oireileville ihmisille tyrkätään yhä enemmän lääkkeitä hoitokeinona, jotka aiheuttavat myös pahoinvointia, väsymystä, "zombiutta" ym. mikä häiritsee merkittävästi päivittäisiä toimia. Mutta sen sijaan, että omaiset olisivat ymmärtäväisiä ja kuuntelisivat mitä hoitajat yrittävät heille kertoa, niin ei ei ja ei- uusi hoitopaikka hakuseen. Pomo ottaa tietenkin kauheat paineet, sillä työpaikan mainehan on kyseessä ja mitä enemmän omaiset levittävät ymmärtämättömyydessään soopaa, sitä enemmän hoitopaikan maine kärsii. Joten mitä pomo tekee? Painostaa painamaan lisää töitä. Olemaan enemmän aktiivinen, olemaan Luova. Ja millä hitolla minusta tulee luova painostamalla? Painostusta tulee pomolta, sitä tulee omaisilta ja loppujen lopuksi myös työkavereilta kun aletaan syyttelemään sormella, että kenen vika nyt on kun tänään ei olla asukkaita lenkitetty.
Totuus on, rakkaat omaiset joista puhun nyt erittäin yleistävään sävyyn, että meillä hoitajilla ei ole oikeasti aikaa aktivoida potilaitamme jatkuvasti ja järkyttävällä tahdilla. Muutos, kehitys ja kuntoutus tapahtuu hitaasti, mutta sitä tehdään! Hoitajana ainakin itse olen niin lähellä potilaitani, että taatusti keksin heille virikkeellistä tekemistä ja teen heidän kanssaan niin paljon kuin pystyn. Annan heille työpäivän aikana lähes kaikkeni joka päivä, en pelkästään ylempien tahojen painostuksen takia, vaan heidän itsensä. Hoitajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siihen pyrin aina. Mutta on myös huonoja aikoja. On niitä kun potilasta ei saa ylös sängystä aamulla. Kun häntä ei saa moneen päivään muualle kuin ruokaa hakemaan. Kun he eivät suostu ottamaan lääkkeitään ja kärsivät sen vuoksi. On niitä aikoja kun sairauden vuoksi potilaani ovat väsyneempiä, alakuloisempia tai vihaisempia kuin ennen. Niinä hetkinä annan heille edelleen kaikkeni, mutta se ei riitä. Heillä on itsemäärämisoikeus ja minä ainoastaan ohjaan, aktivoin ja yritän auttaa. Jos itse vaivaudutte tulemaan katsomaan läheistänne kahdesti vuodessa ja sitten syytätte meitä hoitajia kun olette kuvitelleet suuren muutoksten tapahtuneen- niin oikeasti- mitä vittua? Mitä vittua. Miksei asioita voi käsitellä niinkuin aikuisten kuuluu? Miksi heti pitää mennä levittämään paskaa hoitopaikasta jonka hoitajat eivät tee mitään, vaikka totuudessa ovat suurinpiirtein burn-outissa. "Kyllä nyt sanomalehden mielipidepalsta haluaa tietää mitä mieltä olen". Eniten minua vituttaa kuitenkin se, että pomoni on omaisten valituskirjeistä pelästynyt niin paljon, että menee itse (ja vetää meidät mukanaan) tähän leikkiin. Ja nyt ollaan sitten tilanteessa jossa esitetään omaisille enemmän kuin koskaan ihan vain jotta kaikki olisi tyytyväisiä... Kaikki paitsi hoitajat.


Mutta tasapainottaakseni tätä valituksen määrää; onhan niitä ihaniakin omaisia jotka luottavat ammatitaitoomme, ymmärtävät edistyksen hitauden ja jaksavat aina tervehtiä iloisesti. Niitä omaisia jotka tulevat käymään ja kysyvät ensimmäiseksi hoitajalta "Mitä sinulle kuuluu?". Ne ovat ihmisiä jotka saa hymyn huulille kaiken joulukrääsäpaskaaskartelun keskellä.

Huomenna aamuvuoro ja tähän aikaan hereillä?

-Nn