Työyhteisöjen syyttelevä sormi-ilmiö

Työkokemukseni pohjautuu lähinnä sosiaali-ja terveysalojen piiriin. mutta olen kuitenkin ollut töissä myös kahvilassa ja kauppojen kassoilla. Kaikissa työyhteisöissä joissa olen ollut harjoittelijana tai työntekijöinä on ollut sama ilmiö; syyttelevä sormi. Vuosien mittaan olen Todella kypsynyt siihen. Todella.

Viimeiset pari päivää nykyisellä työpaikallani on ollut kauhea sota. Sanotaan vaikka, että kyseessä on tapahtuma jolle kukaan ei voinut mitään ja joka on tapahtunut jo aikaa sitten. Pari päivää sitten joku oivalsi ääneen, että hetkinen, mehän emme koskaan saaneet tietää kenen VIKA se oli, että näin tapahtui. Ja nyt sitten ollaan pari päivää soudettu asian kanssa suuntaan jos toiseen, vaikka kaikki ovat (ainakin toivottavasti) jo alusta asti tienneet, ettei ketään syyllistä ole. Ehkä enemmänkin nyt tapellaan siitä, että kenen syy se oli eniten, tai kuka oli lähimpänä syyllistä. Itse en onneksi liity asiaan millään tapaa, ja koska oma mielipiteeni on alusta asti ollut se, että en lähde mukaan koko juttuun, ei minua ole siihen myöskään (ainakaan vielä) liitetty. Mutta kyllä se vierestä katsominenkin rasittaa. Kun etsitään sitä, että kuka voisi mahdollisesti ehkä jopa melkein suunnilleen olla SYYPÄÄ ja sitten asetutaan kuppikuntiin, että kuka on kenenkin puolella ja ketä on mitäkin mieltä. Niin ja sen jälkeen sitten haukutaan toisia siitä kenen puolella he ovat. Aikuiset ihmiset!
Tämä ilmiö, jossa syyllistä etsitään jokaisesta tilanteesta, korostuu mielestäni varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Vaikka tällaiselle yltiöfeministille tekeekin pahaa myöntää, niin bitches are bitches. Ja kun kymmenen narttua laitetaan tekemisiin toistensa kanssa lähes päivittäin, ja he joutuvat keskenään ratkomaan ongelmia, niin mitä voi olettaa? Niimpä niin.
Mutta minkä takia syyllisiä pitää löytää joka tilanteesta? Kun vahinko on jo tapahtunut niin mitä helvetin väliä sillä on, kuka teki väärin ja miten. Ja okei, jos se jonkun oloa helpottaa, että syyllinen löydetään, niin täytyykö kaikkea sitä buustata vielä selän takana puhumisella, haukkumisella, riitelemisellä ja puolien valitsemisella. Tämä on asia jota en oikeasti vain ymmärrä. Tai itse asiassa ymmärrän- lapsien ja nuorten kohdalla. Kouluissa ja päiväkodeissa. Mutta en työpaikoilla, aikuisten ihmisten keskuudessa.

Elikkä siis, tilanne on edennyt siihen, että syyllinen on löydetty ja puolet on valittu. Tähän meni meillä siis muutama päivä. Tänään sitten oli se hetki kun kaikki välttelivät toisiaan, pysyivät omissa turvallisissa kuppikunnissaan joissa voivat vapaasti olla samaa mieltä siitä, että juuri Neiti.X on syypää tilanteeseen sekä vittuilivat hiljaa. Hiljaa vittuilu? Se on sitä kun kaikki tietävät, että kyseessä on vittuilua, mutta kukaan ei sano sitä ääneen. Kyseenalaistamista, ääneen pohtimista jnejne. En malta odottaa mitä huominen tuo tullessaan! Josko vaikka oltaisiin päästy asian yli? Vai kuinka monta vaihetta tässä vielä tulee? Etsitäänkö nyt vielä sitä, että kuka on vähiten syyllinen? Suorastaan arjen sankari siis! En viitsi tätä tämän hetkistä riidanaihettamme ottaa tähän käsittelyyn, sillä se on niin "erikoinen", että työkaverini tunnistaisivat itsensä ja toisensa siitä varmasti (Siitähän soppa syntyisi kun alettaisiin syyttelemään toisiaan tämän blogin pitämisestä hih), mutta otan esimerkikkinä erään vanhalla työpaikallani sattuneen tilanteen;
Oli käynyt niin, että eräälle potilaalle oli syntynyt selkään painehaava. Painehaavahan syntyy lähinnä vuodepotilaille, yleensä huonon asentohoidon ja hygienian vuoksi, ja ne pistetään yleensäkin hoitajien piikkiin. Noh, kyseinen potilas oli kuitenkin melko hyväkuntoinen joten painehaavan syntyä ruvettiin oikein urakalla selvittämään. Myös se sotki soppaa entisestään, että haava oli levinnyt aika suurelle alueelle ilman, että kukaan oli sitä huomannut. Entinen työpaikkani sekosi asiasta täysin ja järkevän asian selvittämisen sijaan homma ampui yli ja pahasti. Alettiin etsiä vanhoja suihkutus-listoja, jotta selviäisi ketkä olivat kyseistä potilasta suihkuttaneet ja heidän taitojaan hoitajina aleettiin kyseenalaistamaan, sillä "Olisihan hoitajan kuulunut tarkkailla potilaan koko kehoa suihkutuksen yhteydessä", no joo tottahan se on. Omaisille asiaa suurenneltiin tiettyjen henkilöiden toimesta ja alettiin "ääneen pohtimaan" sitä, ketkä hoitavat asentohoidon parhaiten. Ihan naurettavaa! Kyseessä oli kuitenkin asia johon ei ollut yhtä syyllistä, siinä oli monella hoitajalla tapahtunut laiminlyöntejä ja ennemmin siitä oltaisiin voitu syyttää kiirettä ja stressiä, sekä katsoa peiliin, kuin etsiä yhtä syyllistä. Asia ei tietenkään koskaan "selvinnyt" mutta tappelu laimensi työilmapiiriä huomattavasti.
Eräs fiksu työnohjaaja joskus sanoi, että syyttävä sormi-ilmiö on usein liitännäinen siihen, että halutaan laittaa työntekijöitä paremmuusjärjestykseen. Itse ajattelen, että syyttävä sormi-ilmiö on ainakin hoitoalalla Hyvin yleinen, ja ehkä siksi, että hoitajien "taitotasoa" on vaikea mitata. Ei ole mitään suoritusmittareita joilla selviäisi kuka on paras hoitaja, joten paremmuusjärjestystä luodaan käytännön-, sekä ongelman ratkaisu-tilanteissa.

Huomisesta tulee uuvuttava siis menen nukkumaan->

-Nn