Hoitajana olemisen plussat ja (pitkät) miinukset

(Tämä nyt ei varsinaisesti kiinnosta varmaan muita kuin hoitajaksi aikovia ihmisiä)
Kaikki lähti tällä kertaa liikkeelle tästä:

"Voisitko tehdä postauksen siitä mitkä ovat hoitajana olemisen hyvät ja huonot puolet? Olen itse hakeutumassa lähihoitajaksi ja mistään ei löydy tietoa aiheesta. Itselleni tekisi todella pahaa hoitaa esim. prostituoitua sillä itse olen itsensä myymistä vastaan ja kannatan ehdottomasti lakia joka kieltäisi prostituution suomessa kokonaan. Väkisinkin tulee mieleen, olisinko huono hoitaja kun en kykene ajattelemaan yhtä neutraalisti kuten esim. sinä."

Ensinnäkin, hoitajana tulee aivan varmasti useasti vastaan tilanne jossa potilaasi on tehnyt/tekee jotain mitä itse et voi hyväksyä. Tärkeää onkin omaksua, että voit hyväksyä ihmisen vaikket hyväksyisi tämän tekoja. Ihmistä ja elämää tulee oppia kunnioittamaan ja arvostamaan, muuten inhimillinen työ muuttuu mahdottomaksi. Esimerkiksi, potilaanani on ollut ihminen joka oli murhannut läheisensä. En tietenkään hyväksy toisten ihmisten tappamista, mutta hänet ihmisenä pystyin hyväksymään- teot olivat asia erikseen. Omat arvot ja periaatteet täytyy osata sivuuttaa, tai ainakin edes yrittää olla vastaanottavainen toistenkin aatteille. Nämä ovat asioita joihin oppii kun työtä tekee, ihmisiä kohtaa jnejne. Se on ammatillisuutta joka kasvaa opiskelujen ja työkokemuksen kautta. :)

Mutta, entäs ne muut plussat ja miinukset? Tällä hetkellä vitutus on niin suuri, että on vaikea edes yrittää miettiä niitä positiivisia puolia- joten en edes ala kirjoittamaan mitään ympäripyöreitä hyviä puolia. Raaka totuus.. Miinukset ensin!
- Hoitaja joutuu tekemisiin ihmiseritteiden kanssa. Uloste ja virtsa ovat ehkä ne ilmiselvät, mutta myös kuola, räkä, lima ja veri. Hilse, vaikku, rähmä... Oksennus. Kukaan ei voi väittää pitävänsä tästä. Mutta siihen tottuu.
- Hoitajana sinua pidetään yhteiskunnassa paskana. En tiennyt tätä kun aloitin opiskeluni ja olin shokissa kun ensimmäisiä kertoja koin oikeaa halveksuntaa siitä, että olin lähihoitaja. Tai, että halusin lähihoitajaksi. Ehkä tämä liittyy palkkaan ehkä ei. Ihmiset ajattelevat, että lähihoitajaksi pääsee kuka vaan ja siihen pystyy kuka vain joka ei jaksa opiskella mitään "Oikeaa ammattia".
- Palkka. Lähihoitaja tienaa työn kuvaan nähden vähän. Työ on henkisesti ja fyysisesti äärettömän rankkaa - se ei toki näy palkkakuitissa. Opiskelet 3,5 vuotta lisää ja olet sairaanhoitaja. Edelleen tienaat liian vähän. Opiskelet neljä vuotta ja olet terveydenhoitaja... Sama jatkuu.
- Hoitajana sinua haukkuvat muut ihmiset, potilaasi, potilaidesi omaiset ja... Oikeastaan kuka vaan. Kovaa kuorta pitää kasvattaa, sillä hoitajia haukutaan. Koita siinä sitten olla ylpeä ammatistasi.
- Hoitajana (ainakin minä) olen jatkuvasti tekemisissä asioiden kanssa joissa riskeeraan oman terveyteni. Esim. Injektioiden anto, aggressiiviset/ uhkaavat tilanteet, tarttuvat taudit jne.
- Stressi, kiire, uupumus, väsymys, vuorotyö, fyysiset työtehtävät, henkisesti rankat asiakkaat, turhautuneisuus, vitutus, aliarvostelu, kyseenalaistaminen, hymyily kun ei hymyilytä, "Hoitsu" -nimitys joka saa miehet pervoilemaan, naisvaltaisuus alalla, työpaikkojen budjettiongelmat = leikataan hoitajien hyvinvoinnista, oikeasti vaikeat opiskeluajat ja harjoittelut.... Lista on loputon!
Plussat?
+ Työllistyneisyys. Itse olen ainakin aika pitkälti saanut valita mihin menen töihin.
+ Laajat erikoistumismahdollisuudet. Kaikkea löytyy sairaalasta päiväkotiin asti.
+ Hyvät mahdollisuudet työllistyä ulkomailla, hoitajia tarvitaan kaikkialla.
+ Saa toimia ihmisten kanssa. Tämä on tietysti plussaa vain jos siitä pitää
+ Ei liikaa toimistötyötä, työpäivät ovat täynnä tekemistä ja ainakin omasta mielestäni työpäivät menee nopeaan kun saa tehdä jotain käsillään.. Ja jaloillaan.. Ja selällään.
+ Onhan se antoisaa kun saa auttaa muita ihmisiä ja leikkiä supersankaria silloin tällöin.

Kysymys jota usein kysytään on, kadunko sitä että hakeuduin hoitajaksi? En. Se on ainoa asia jota enää voisin kuvitella tekeväni. Toki siinä on huonoja puolia. Paljon. Toki välillä turhauttaa, kuten sinä päivänä kun laitoin tämän blogin pystyyn, mutta pääasiassa tämä on siedettävää työtä ja pitää jalat maassa. Olin itse 15 kun aloitin opiskeluni lähihoitajaksi, muut kaverit menivät lukioon. Voisin väittää, että kasvoin henkisesti muutamassa vuodessa niin paljon, että kaverit alkoivat näyttää lapsellisilta. Toki heitä, tulevia ylioppilaita, arvostettiin enemmän, mutta itse olin oppinut elämästä niin paljon ja nähnyt muutamassa vuodessa enemmän kuin osa heistä vieläkään on nähnyt, että ei siitä voinut olla kuin iloinen.
Jos voittaisin lotossa kävisinkö silti töissä? Ehkä satunnaisesti. Juuri sen takia, että tämä työ jos mikä pitää jalat maassa ja opettaa.

Sille joka alunperin kysymyksen lähetti, toivottavasti tämä selvensi asiaa edes hieman :)