24.12.2012 klo: 13-21 ... Töissä.

Hyvää joulua kaikille. Itselläni tämä aatto on kulunut töissä. Iltavuorossa. 13-21. Suoraan sanottuna vituttaa. Kotona lapsi ja mies, mutta äiti töissä. Vaikka lapseni on vielä sen verran pieni, ettei ymmärrä joulun päälle mitään, kyllä se itselle merkitsee ainakin jotain. Sen sijaan, että olisin ollut kotona siivoamassa, tekemässä ruokaa, syömässä ja joulufiilistelemässä- olin töissä jossa meitä hoitajia oli paikalla kolme, ja potilaita alle kymmenen. Kaikki potilaamme nukkuivat ja nuokkuivat läpi illan- me istuimme taukohuoneessa kahvia juoden. Oli niin turha olo, aika mateli ja ei ollut tekemistä. Harvoin sitä valittaa rauhallisesta työpäivästä, mutta tänään oli sellainen olo, että parempaakin tekemistä olisi.
Mutta olenhan minä tähän jo tottunut. Uudet vuodet, vaput ja juhannukset jäävät aika usein minulta väliin. Ja nyt olen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen töissä jouluaattona ja joulupäivänä. Sitä se on, itsepähän ammattini valitsin. Ihmiset eivät sairastu vain maanantaista perjantaihin, kello kahdeksasta viiteen, valitettavasti.
Tänään heräsin aikaisin. Sain aamulla siivottua jonkun verran, ripustelin muutamia jouluvaloja ja tein itselleni eväät töihin. Sitten pitikin jo lähteä kävelemään töihin. Bussit ei kulje ja koska asun ihan kävelymatkan päässä työpaikastani (no on tässä muutamia kilometrejä välissä) en viitsinyt taksiakaan tilata. Olen tähän asti ollut iloinen siitä, että on valkea joulu. Tänään kuitenkin pyrytti vaakatasossa päin naamaa koko matkan töihin. Tuli oikein epätoivoinen olo- "Miksen saa olla lapseni kanssa kotona, sisällä, lämpimässä? Miksi minun pitää olla pois jouluaattona?". Tuli surkea olo.

Niinkuin sanottu, töissä ei tapahtunut Mitään. Voisin laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun joku tuli kysymään minulta apua jossain asiassa. Kaikki "omat" potilaani olivat kotilomilla, paperityöt olin hoitanut jo viime viikolla ja tekemistä ei yksinkertaisesti ollut! Olin psyykannut itseäni tätä aattovuoroa varten ajatellen, että ainakin mahdollistan potilaillemme kivan, hauskan ja iloisen jouluaaton. En kuitenkaan onnistunut siinä. Enkä myöskään onnistunut luomaan kivaa joulua omalle perheelleni. Kun pääsin töistä, kävelin saman matkan takaisin kotiin ja täällä minua odotti nukkuva lapsi ja mies. Niimpä kirjoitan blogia. Istun helvetti soikoon tietokoneella jouluaattona! En edes ole mikään perinteiden vaalija, enkä inhoa mitään niin paljon kuin sitä, että jouluhössöttäminen aloitetaan jo marraskuussa, mutta silti- tämä päivä tuntui pahalta. Ja pahin tässä on se, että huomenna on tiedossa samanlainen päivä. Iltavuoro, yli puolet potilaista kotilomilla, ja kun pääsen kotiin, on täällä jo väki nukkumassa.
Tällaisten joulujen jälkeen osaa arvostaa sitä, että saa jouluna olla perheen kanssa. Tai edes rauhassa, kynttilän valossa ja viinilasi kädessä. Osaa arvostaa sitä, että vuodessa on oikeasti yksi sellainen päivä jolloin saa olla kiireetön ja nauttia omasta olostaan niiden ihmisten parissa joista välittää. Tai mikäs siinä jos jouluna on yksin, silloin voi täysin siemauksin nauttia siitä, että saa tehdä mitä haluaa niinkuin haluaa ja hemmotella itseään hyvällä omallatunnolla. Joulu on nykyään täynnä stressiä lahjoista, ruuasta, vieraista, kuusesta, koristeista ja lapsista. Kun pitäisi osata vain olla, tarvitseeko sitä kuluttaa omat voimansa loppuun miellyttääkseen muita? Tarvitseeko joulun olla niin materialistinen ja pinnallinen?
Ensi jouluna minä olen vapaalla vaikka väkisin. Teen jotain yksinkertaista, mutta perinteistä ruokaa, koristelen talon vain muutamilla pienillä jutuilla ja ostan lahjat pienellä budjetilla. Ja olen koko päivän kotona, mieheni ja lapseni kanssa, ja mietin tätä hetkeä ja fiilistä mikä minulla nyt on. Ja ehkä muistan taas miten kaikki on täydellistä. Juuri niin täydellistä kuin minä annan sen olla.

Vaikka virallisesti tätä jouluaattoa on jäljellä enää reilu 10 minuuttia, voi kai sitä silti hyvät joulut toivottaa.

Hyvää joulua.

Vihaan tuota raiskattua lausetta.

Superia joulua!

...Mainostan liittoani..