Tämän tekstin kirjoittaminen on oikeastaan ollut vaikeampaa kuin kuvittelin. Pohdiskelin ensin pitkään mistä ajankohtaisesta aiheesta lähden kirjoittamaan, mietin ja kirjoitin pitkän tovin Sauli Niinistön uudesta syrjäytymisen ehkäisy -jupakasta, sen jälkeen kumitin koko tekstin itsekseni hihitellen; en todellakaan aloita blogiani kirjoittamalla mielipiteitäni tasavaltamme "uudesta" presidentistä, ne mielipiteet jääköön toistaiseksi varjoon. Sen jälkeen aloin pohtimaan opiskeluaikojani, mitä jos lähtisin liikkeelle ihan alusta? Ei, sekin jääköön toistaiseksi kirjoittamatta. Sitten aloin jo tekemään muita juttuja ja eksyin kuitenkin Iltalehden sivulle... Silmät valitettavasti osuivat artikkeliin "Potilas löi lääkäriä" ja siitä sitten lähtikin juttu luistamaan...
AI ETTÄ IHAN LÄÄKÄRIÄ!
On se kumma kun hoitajiin kohdistuva väkivalta on tietyissä hoitoyksiköissä päivittäistä, ja sitten kun joku suutahtaa lääkärille ja läimäyttää avointa kämmentä niin jopas on otsikoinnin aihetta! Tuntuu itsestänikin uskomattomalta, että juorulehti sai minut näinkin äkäiseksi, sillä yleensä osaan jättää vastaavat asiat omaan arvoonsa, mutta nyt jostain syystä klikkasi.
Joka neljäs hoitaja on jossain vaiheessa työelämäänsä kokenut väkivaltaa, tätä esiintyy etenkin vanhustenhoidossa, psykiatrisilla osastoilla, sekä ensiavussa. "Erityisen yleistä hoitajiin kohdistuva väkivalta on vanhustenhoidossa, ensiavussa ja psykiatrisessa hoidossa sekä vammaishuollossa. Vanhustenhoidon painopistettä siirretään laitoshoidosta kotihoitoon. Nyt on uusi ilmiö kotisairaanhoidossa ja kotihoidossa esiintyvä väkivalta, sanoo Tehyn henkilöstöpoliittinen asiamies Irmeli Vuoriluoto.". Kotihoidossa tosiaan. Muistelen kauhulla sitä aikaa kun tein töitä kotihoidossa. Kunnassa jossa kotihoidon asiakaskunta oli kymmenkertainen hoitajiin verrattuna ja asiakkaiden luona vietetty aika laskettiin minuutin tarkkuudella, oli paljon hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Lyömistä, puremista, potkimista, päälle sylkemistä tai virtsaamista, haukkumista, huutamista ja syyttelyä. Kunnan tarjoamien resurssien kanssa oli mahdotonta löytää yhteistä säveltä asiakkaiden kanssa, sillä ei heidän hoitamiseensa ollut tarpeeksi aikaa. Ymmärrän täysin asiakkaiden ja omaisten turhautumisen kotihoidon toimintaan. Eikä tästä ole montaa vuotta, ja ymmärtääkseni tilanne on vain kuormittunut lisää.
Älä riko hoitajaasi-kampanja on mielestäni saanut ihan hyvin huomiota, mutta esimiehet eivät ole tärkeintä sanomaa vielä ymmärtäneet. Hoitajien ei kuulu kestää väkivaltaa tai asiakkaiden jatkuvaa sortamista. Silti jatkuvasti työpaikoilla törmää tilanteisiin jossa esimies katsoo asiaa sormien läpi. Kotihoidossa oli kerran tilanne jossa asiakas löi minua lasipullolla päähän. Esimies käski valehdella työterveyshuollossa mistä vamma tuli. Kaiken lisäksi jouduin menemään asiakkaan luokse useasti uudestaan, vaikka tilanne oli, ainakin hetkellisesti, traumatisoinut minut. Koskaan ei tiennyt mitä oven takana odotti ja ainoastaan psykiatrin kanssa juttelu sai minut takaisin täysin työkykyiseksi. Työkaverillani tilanne oli vielä pahempi; hän oli jatkuvasti kuunnellut erään asiakkaan henkilökohtaisuuksiin menevää valittamista, huutamista ja sortamista. Eräänä päivänä kyseinen asiakas vannotti, että jos työkaverini astuisi hänen asuntoonsa vielä, kaivaisi hän vanhan aseensa esiin ja tappaisi tämän. Tilanteesta keskusteltiin paljon ja asiakas onnistui puhumaan kätensä puhtaaksi ja esimiehen päätös oli; että työkaverini ei saisi lupaa olla menemättä. "Asiakkaita ei kotihoidossa voida valita, sinne mennään minne määrätään".
Mielestäni tämä on aihe jota jokainen voi purkaa auki itsekseen loputtomiin asti, millaista on oma käyttäytyminen hoitohenkilökuntaa kohtaan, entä meidän isämme, äitimme, mummimme, vaarimme? Hoitajan on vaikea arvostella asiakkaan käyttäytymistä hoitosuhteen luonteen vuoksi, mutta omaisilla on asiaan paljon vaikutusvaltaa. (Luetaan tietenkin pois väkivaltaisuudet jotka ovat selkeästi liitännäisiiä johonkin sairauteen kuten dementia, psykoosi jne.) Jokainen meistä joutuu joskus elämässään turvautumaan sosiaali-ja terveyspalveluihin ja jokainen meistä on itse vastuussa siitä miten me hoitohenkilökuntaa kohtelemme. Ymmärrän, että terveyskeskuksessa turpaansa saanut yleislääkäri on ollut asiasta varmasti hämillään/peloissaan/shokissa ja ymmärrän myös innokaan toimittajan pilkkeen silmäkulmassa; tästähän voisi tulla etusivun uutinen. Oli toimittajan tarkoitus mikä hyvänsä, toivon, että tästä puhuttaisiin jatkossakin. Kaikenlainen mediahuomio aiheesta on kuitenkin vain positiivista- jokainen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen varmasti tarvitsee lisää tietoa aiheesta, ja uskoisin että muidenkin ihmisten keskuudessa syntyisi keskustelua aiheesta.
Sillä kuten sanottu, jokainen meistä tulee jossain vaiheessa elämäänsä tarvitsemaan sosiaali-ja terveyspalveluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti